perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pihapöytä, DIY


Meillä on ollut tapana koulun kesälomien alkaessa siirtyä pihalle ruokailemaan. Päivä on alkanut aamiaisella, joka on katettu suuren pihapöydän ääreen. Pöytämme on itse tehty, siis Lasse tehnyt ja minä olen sanonut vahvan mielipiteen ulkoasusta. Runkona on vanha kierrätetty hitsauspöydän teräsrunko, joka on puhdistettu vanhoista ruosteista ja maaleista ja maalattu spray-maalilla tummanharmaaseen sävyyn. Kannen puut ovat sirot puurimat, jotka on vakioterassilaudasta halkaistu pituussuuntaan. Työläin työvaihe on ollut puurimojen reunojen hionta ja kevyt pyöristäminen, työstettäviä juoksumetrejä on ollut paljon! Pinta on lopuksi öljytty ja annettu auringossa harmaantua.

Pöytä kuitenkin siirtyi viime syksynä mökillemme, jossa vietimme tuolloin rapujuhlia. Koska meillä oli samanlainen pöytä jo ennestään tehty mökillemme päätimme että on parempi jos molemmat pöydät voivat olla samassa paikassa. Maalla meillä oli myös paremmin tilaa kahdelle parimetriselle  pöydälle kuin kaupungissa.

Tästä syystä koko kevään olemme kärvistelleet ilman kunnollista pihapöytää. Säät eivät myöskään ole olleet otolliset piharuokailuun, niin ei asia ole sen enempää harmittanut. Ajatus uudesta pöydästä kuitenkin on ollut mielessä ja kun kierrätyskeskuksesta silmiimme osui uusi teräsrunko, niin projekti alkoi.

Tästä pöydästä tuli edellistä rennompi ja nopeampi valmistaa. Puukantena toimii siperianlehtikuusilankut samassa koossa kuin pihan puupatiolla. Olisin saanut haluamani ohuet puurimat kanteen mikäli olisin itse ne hionut ja pyöristänyt :) Jalusta oli jo valmiiksi niin hyvässä kunnossa että sille ei vielä tehty mitään, musta sävykin miellytti. Ja säätötallat jalkojen päissä viimeisteli löytömme ja olivat kuin vartavasten suunniteltu hieman epätasaiselle kiveyksellemme.
Runko oli vain 60cm kapea ja jalat jäävät siten selkeästi pöydän alle piiloon. Kansilevy ylittää rungon selvästi. Koska runko itsessään on niin painava, ei ole vaaraa että pöytä kippaisi vaikka reunaan nojaisi. Ilmeestä tulee leijuva, kuin pelkkä puutaso leijuisi ilmassa.

Kuvan pintahionnan jälkeen aurinko paistoi niin sopivasti, että katoimme pikaisesti pöydälle kahvit. Söimme siis tänä sateisena kesänä ensimmäisen kerran pihallamme vasta heinäkuun puolivälissä! Toivotaan että syksystä tulee kuivempi niin voimme kattaa hieman useammin pöytäämme vielä ulkosalle.

Kuvien jälkeen on pinta myös öljytty ja aurinko saa jälleen harmaannuttaa pinnan!

-PR




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti